Ahdistaa, vanhat muistot pyörivät mielessä. Se yksi paskiainen tekstasi eilen, kehtasi ehdotella pikapanoa, vaikka tietää varsin hyvin, että mulla on mies. Tuli vaan jotenkin oksettava olo siitä miten tollaisia limanuljaskoja voi olla. Olisi pitänyt sanoa sille suorat sanat, mutta se ei vieläkään myönnä tehneensä mitään pahaa silloin. Väittää minua vaan vainoharhaiseksi, että ei hän sellaista tekisi.

Eniten tuossa ärsyttää se, ettei se vieläkään myönnä mitään.

Tuntuu pahalta ajatella, että se onteeskennellyt niin ajattelevaista ja mukavaa, ja samalla valehdellut niin pahasti. Silloin kun sain tietää asiasta minusta tuntui likaiselta, kuin se olisi turmellut minut sisältä asti.